Alkukesän töitä Siementarhalla

Sää lämpeni toukokuun lopulla kertaheitolla. Paahto kylvö- ja istutustöissä kuumeni kilpaa auringon kanssa, kun kaikki räjähti kasvuun. Tämä valtava kasvuvoima tarvitsee valon ja lämmön lisäksi vettä ja ravinteita, niitä on tarjoiltava kasvinaluille, jotka eivät ole itse valinneet kasvupaikkaansa.

Siementarha pyrkii parantamaan viljelymaan kasvukuntoa ja hiilensidontaa, sekä kehittää viljelyä suuntaan, jossa fossiilisia polttoaineita käytetään vähemmän. Suomen ruokaomavaraisuus on tiettävästi noin 80%, mutta tuotanto on täysin fossiilisten polttoaineiden varassa.

Ruoantuotannon omavaraisuuteen liittyy olennaisesti myös kylvösiemenomavaraisuus. Esimerkiksi viljan ja perunan osalta omavaraisuus on Suomessa hyvinkin korkea, mutta vihannesten siemeniä ei tuoteta käytännössä lainkaan. Siementarhan yhtenä tavoitteena on kehittää kotimaista luomuvihannesten siementuotantoa. Osoittautui kuitenkin, että kotipuutarhureille pienpakkauksissa myytävien sertifioimattomien vihannessiementen eli ns. standardisiementen valvonta on lähes yhtä tiukkaa kuin ammattiviljelijöille suursäkeissä myytävien sertifioitujen peltoviljelykasvien kylvösiementen valvonta. Ruokaviraston siementarkastusosaston vaatimusten mukainen vihannessiementuotanto ei siis tämänhetkisillä asetuksilla ole taloudellisesti kovin kannattavaa.

Toivottavasti tilanne pian korjaantuu kohtuullisemmaksi. Meille puutarhasavottalaisille Siementarha on paikallisen ruoantuotantomme peruskallio ja jatkuvasti kehittyvän tiedon ja kokemuksen pankki. Siementarhan työssä ”korkeaa laatua” tavoitellaan taloudellisesta kannattavuudesta irrallisin kriteerein, ja se on meistä arvostettavaa. Tulemme ennemmin tai myöhemmin olemaan tilanteessa, jossa tällaiset ”kestävät” laadun määritelmät ovat myös kannattavan talouden perusta -harmillista ettei se nykyisessä rahataloudessa ole mikään itsestäänselvyys. Siementarhan toiminnassa on havaittavissa ainakin seuraavaa:

  • kokemusperäinen ja tutkittu tieto kaiken parhaaksi toimivasta viljelystä
  • kestävät ja Suomen oloissa hyvin menestyvät, omaa siementä tuottavat lajikkeet
  • monipuolinen, täysipainoisen ruokavalion ja vaihtelevissakin ilmasto-oloissa sadon takaava viljelykasvivalikoima
  • rakkaudella viljellyt vihannekset (korjataan maun ollessa herkullisimmillaan)
  • avoimuus ja tiedonsiirto: halu ja kyky jakaa kaikkeen edellä mainittuun tarvittava osaaminen.
maissin istutusta

Kevään ja kesän aikana on istutettu ja kylvetty todella runsas valikoima yrttejä ja vihanneksia. Osa menestyy lähes kaikkialla, osa taas vaatii kausikasvihuoneoloja tämän erityisen suotuisan kasvuvyöhykkeemme ulkopuolella. Jotkut kasvit, kuten suhteellisen nopeasti tuleentuva linssi, kasvaisivat luultavasti jopa sujuvammin hiukan pohjoisemmassa köyhällä hiekkamaalla, kuin saaren tiukassa ja paahteisessa savessa.

Toista vuotta viljelyssä oleva riisi on tänä kesänä päässyt vesiviljelyyn: sopiva lätäkkö pysyy savimaassa hyvin, kun siihen on kaivettu syvennys riisimaata varten!

kurpitsan istutusta

Hirssi, durra, kvinoa, maissit, mansikka- ja munakoisot pärjäävät (hyvällä huolenpidolla) avomaalla siinä missä kurpitsat, kesäkurpitsat, juurekset ja pensaspavutkin.

soijapavun istutusta

Siementarhalla on myös runsas kasvivalikoima kasvihuoneviljelyssä.

Hennot taimet ovat maahan päästyään villiintyneet nopeasti reheväksi puutarhaksi, jonka suojissa viihtyvät niin hyönteiset, linnut, matelijat ja muutkin pikkuotukset. Sekä tietenkin vaihtelevista ja vakituisemmista oppijoista sekä vapaaehtoisista puutarha-apulaisista koostuva, siementarhuri Tuukan luotsaama ihmisolentojen iloinen joukko.

Siemenviljelyn kevättöitä: juurekset

Useimmat juurekset ovat kaksivuotisia kasveja. Ensimmäisenä vuotenaan ne kasvattavat kookkaan juuren, joka sitten yleensä nostetaan ylös ja syödään. Jos juuri kuitenkin jätetään maahan, se antaa kasville voimat kasvattaa seuraavana kesänä kukkavarren ja muodostaa siemenet, joiden avulla elämä jatkuu.

Siementarha harjoittaa omien juurikasvikantojen ylläpito- ja siemenviljelyä. Viljelyssä on mm. porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, retikkaa, piparjuurta. Siementuotantoa ajatellen on parasta kerätä juurekset maasta ensimmäisen vuoden syksyllä talteen hyvään talvisäilöön, ja samalla katsastaa ne läpi, valikoiden parhaat seuraavan vuoden siemenkasveiksi.

Siementarhuri oli syksyllä hajauttanut juurekset eri säilytyspaikkoihin, osan maakellariin ja osan aumaan. Auma, tasapohjainen kuoppa, kaivettiin pellon laitaan. Pohjan kaato ja salaojitus tehtiin johtamaan vesi aumasta ojaan. Auman pohjalle levitettiin jyrsijäverkko, sitten hiekkaan peitellyt juurekset laatikoissaan, ja laatikoiden päälle vesivaneria sekä verkkoa siten, että verkko lopulta ympäröi laatikot tiiviisti joka puolelta. Päälle 30 cm maata ja paksulti heinää.

Huhtikuun alkupuolella, kun maa oli selvästi alkanut lämmetä, avattiin auma. Suojapeitteet lapioitiin sivuun. Alta paljastui ensin vesimyyrien oma auma, sekalainen varasto juureksia, sitten pieniltä ja karvaisilta varastonkäyttäjiltä suojaava panssarirakennelma. Verkko pois, vanerit sivuun… juurekset olivat jo alkaneet kasvattaa naatteja! Syvällä maan pimeyksissäkin ne tietävät varmaksi missä suunnassa maan pinta häämöttää. Itse juuret olivat säilyneet hyvin -salaojitus oli toiminut ilmeisen tehokkaasti, sillä talvi oli leuto ja vettä satoi valtavasti. Maan lämpötila auman pohjalla oli avaamishetkellä 6,5 celsiusastetta.

Yhdistimme kellarin ja auman antimet -juureksia oli kaikkiaan reilusti enemmän kuin tämänvuotisen ylläpito- ja siemenviljelyn tarpeisiin. Säilöntä oli siis onnistunutta. Seuraavaksi oli valittava kaikkien lajien ja lajikkeiden parhaat istutettaviksi. Järjestettiin ensin välierät, joihin valittiin kokelaat kokonaisuutta arvioiden. Kriteereinä olivat mm. vihanneksen muoto, pinnan sileys, naatin kasvukohdan muodostuminen, sekä tärkeimpänä sivujuurien puute ja juuren mallikelpoisuus muutoinkin.

eväsvyö

Pelkkää siementuotantoa varten riittäisi aivan pienikin määrä uudelleenistutettavia juureksia, sillä yksikin porkkana tai punajuuri tuottaa valtavasti siemeniä. Ylläpitoviljelyn vuoksi on kuitenkin tärkeää, että kannoissa säilyy riittävän monipuolinen perimäaines. Siispä siemenkasveja valittiin finaaliinkin reilusti.

Maa oli valmisteltu istutusta varten ja kylvörivit merkattu. Istutimme juurekset sopivin välein yhteistyömenetelmällä, jossa toinen teki jäykkään savimaahan väylää lapiolla, toinen sujautti juuren koloonsa. Sitten vain naattia puskemaan pintaan sieltä!

Kasvupaikan valinnassa ja valmistelussa oli jo etukäteen mietitty syksyn olosuhteita. Syksyllä siementen ollessa valmistumisen kynnyksellä muuttuu sää usein sateiseksi, eikä jatkuva kastuminen ja kuivuminen ole kypsyvälle siemenelle ihanteellinen tilanne. Tällöin on hyvä, jos siemenpenkkien ylle voidaan asentaa läpinäkyvä sadesuoja.