Siemenviljelyn kevättöitä: juurekset

Useimmat juurekset ovat kaksivuotisia kasveja. Ensimmäisenä vuotenaan ne kasvattavat kookkaan juuren, joka sitten yleensä nostetaan ylös ja syödään. Jos juuri kuitenkin jätetään maahan, se antaa kasville voimat kasvattaa seuraavana kesänä kukkavarren ja muodostaa siemenet, joiden avulla elämä jatkuu.

Siementarha harjoittaa omien juurikasvikantojen ylläpito- ja siemenviljelyä. Viljelyssä on mm. porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, retikkaa, piparjuurta. Siementuotantoa ajatellen on parasta kerätä juurekset maasta ensimmäisen vuoden syksyllä talteen hyvään talvisäilöön, ja samalla katsastaa ne läpi, valikoiden parhaat seuraavan vuoden siemenkasveiksi.

Siementarhuri oli syksyllä hajauttanut juurekset eri säilytyspaikkoihin, osan maakellariin ja osan aumaan. Auma, tasapohjainen kuoppa, kaivettiin pellon laitaan. Pohjan kaato ja salaojitus tehtiin johtamaan vesi aumasta ojaan. Auman pohjalle levitettiin jyrsijäverkko, sitten hiekkaan peitellyt juurekset laatikoissaan, ja laatikoiden päälle vesivaneria sekä verkkoa siten, että verkko lopulta ympäröi laatikot tiiviisti joka puolelta. Päälle 30 cm maata ja paksulti heinää.

Huhtikuun alkupuolella, kun maa oli selvästi alkanut lämmetä, avattiin auma. Suojapeitteet lapioitiin sivuun. Alta paljastui ensin vesimyyrien oma auma, sekalainen varasto juureksia, sitten pieniltä ja karvaisilta varastonkäyttäjiltä suojaava panssarirakennelma. Verkko pois, vanerit sivuun… juurekset olivat jo alkaneet kasvattaa naatteja! Syvällä maan pimeyksissäkin ne tietävät varmaksi missä suunnassa maan pinta häämöttää. Itse juuret olivat säilyneet hyvin -salaojitus oli toiminut ilmeisen tehokkaasti, sillä talvi oli leuto ja vettä satoi valtavasti. Maan lämpötila auman pohjalla oli avaamishetkellä 6,5 celsiusastetta.

Yhdistimme kellarin ja auman antimet -juureksia oli kaikkiaan reilusti enemmän kuin tämänvuotisen ylläpito- ja siemenviljelyn tarpeisiin. Säilöntä oli siis onnistunutta. Seuraavaksi oli valittava kaikkien lajien ja lajikkeiden parhaat istutettaviksi. Järjestettiin ensin välierät, joihin valittiin kokelaat kokonaisuutta arvioiden. Kriteereinä olivat mm. vihanneksen muoto, pinnan sileys, naatin kasvukohdan muodostuminen, sekä tärkeimpänä sivujuurien puute ja juuren mallikelpoisuus muutoinkin.

eväsvyö

Pelkkää siementuotantoa varten riittäisi aivan pienikin määrä uudelleenistutettavia juureksia, sillä yksikin porkkana tai punajuuri tuottaa valtavasti siemeniä. Ylläpitoviljelyn vuoksi on kuitenkin tärkeää, että kannoissa säilyy riittävän monipuolinen perimäaines. Siispä siemenkasveja valittiin finaaliinkin reilusti.

Maa oli valmisteltu istutusta varten ja kylvörivit merkattu. Istutimme juurekset sopivin välein yhteistyömenetelmällä, jossa toinen teki jäykkään savimaahan väylää lapiolla, toinen sujautti juuren koloonsa. Sitten vain naattia puskemaan pintaan sieltä!

Kasvupaikan valinnassa ja valmistelussa oli jo etukäteen mietitty syksyn olosuhteita. Syksyllä siementen ollessa valmistumisen kynnyksellä muuttuu sää usein sateiseksi, eikä jatkuva kastuminen ja kuivuminen ole kypsyvälle siemenelle ihanteellinen tilanne. Tällöin on hyvä, jos siemenpenkkien ylle voidaan asentaa läpinäkyvä sadesuoja.

Hedelmätarhan perustaminen aloitettiin puiden varttamisella

Voiko hedelmäpuita olla koskaan liikaa? Jossain kärrätään omenoita kaatopaikoille, komposteihin ja peurojen syöttöpaikoille. Suhdanteet eivät mene tasan, sillä Saariston Savotan toiminta-alueella jokainen elävä puu jonka hedelmiä saamme käyttää, on aarre. Tuorepuristettu herkkumehu ja sen jatkojaloste siideri ovat houkuttaneet niin, että talkoohenkisiä omenankeruuretkiä on hyvän saaliin perässä tehty kauemmaksikin. Ainoan päärynäpuun hedelmät on syöty hyvin nopeasti heti niiden kypsyttyä.

Päätimme muuttaa tilanteen paremmaksi ja perustaa yhdistyksen oman hedelmäpuutarhan, jossa kasvaa päärynä- ja omenapuita.

Mukavinta varmasti olisi, että puut eläisivät muiden (pitkä- ja lyhytikäisten) puutarhakasvien joukossa. Vaan juuri tuota mehun ja siiderin tuotantoa, sekä kaikkea muuta kasvukauteen liittyvää työn määrää ajatellen vaikuttaa parhaimmalta keskittää puiden elämä aidattuun, helppohoitoiseen tarhaan.

Aloitimme projektin hankkimalla puiden perusrunkoja eli noin parivuotiaita siemenistä kasvaneita taimia, joiden tyvi on paksuudeltaan vajaasta sentistä puoleentoista senttiin, sekä jaloversoja eli hyvien hedelmäpuulajikkeiden edelliskesäisiä, noin lyijykynänpaksuisia ja runsassilmuisia latvaversoja, jotka on kerätty puiden ollessa lepotilassa. Versot on paras ottaa puista kevättalvella, ettei niitä tarvitse säilyttää pitkään. Niitä pidetään viileässä ja kosteassa, esim. kaivossa, tai kellarissa (muoviin käärittynä, turpeessa tms.). Versot eivät saa saada valoa, koska silloin silmut saattavat lähteä kasvuun ennen aikojaan. Perusrungon on oltava mahdollisimman talvenkestävä ja terve, sekä samaa lajia kuin siihen siirrettävä verso, esimerkiksi molemmat omenapuusta -vaikka onpa hedelmäpuita joskus saatu onnistuneesti vartettua mm. pihlajankin perusrunkoon. Perusrunko toimii siis juuristona ja antaa jaloversolle hyvän kasvualustan. Se vaikuttaa puun satoisuuteen ja satoikään tuloon, talvehtimiseen sekä lopulliseen kokoon.

Kun perusrunkojen kasvu oli käynnistymässä, pidimme muutaman yhdistysaktiivin kesken varttamistyöpajan, jossa yhdistimme jaloversot perusrunkoihin. Siementarhuri Tuukka Häkkinen neuvoi, kuinka homma hoituu.

perusrungon leikkaus
jaloverson leikkaus

Perusrunkoon ja jaloversoon molempiin veistetään yhdellä vuolaisulla samanlainen, siisti ja tasainen viisto pinta. Veitsiksi käyvät (varsinaisen varttamisveitsen lisäksi) ohutteräiset puukot ja mattoveitset. Perusrungon leikkauspinta tehdään 10-15 sentin korkeuteen, ja sen alapuolelta poistetaan kaikki versot ja silmut. Jaloversossa on oltava ainakin pari silmua, joten yhdestä jaloversosta voi usein liittämisen jälkeen pätkiä lisääkin versoja käyttöön, jos vain paksuus säilyy sopivana (eli suurinpiirtein samana kuin perusrungon leikkauskohta). Pinnat laitetaan heti vastakkain, ja niiden tulee sopia mahdollisimman saumattomasti yhteen -ainakin yläreunan ja toisen pitkän sivun olisi osuttava kohdalleen hyvin tarkasti. (Harjoittelimme ensin pajulla ja pihlajalla, jotta arvoainesta tärvääntyisi vähemmän!)

varttamiskohdan sidonta

Liitos sidotaan tiukasti kiinni. Me käytimme sekä leveää kuminauhaa että sähköteippiä; luonnonmateriaaleista niini, hamppunaru ym. ovat mainiosti tarkoitukseen sopivia. Narulla tai edes kuminauhallakaan yhdistettäessä liitos ei ole tiivis, joten se on hyvä suojata vahalla. Myös jaloversojen päät suojataan vahalla, etteivät ne kuivu. Yhteenliitetyt jälsikerrokset alkavat pian kasvattavaa liitoskohtaan yhteistä solukkoa, jota pitkin vesi ja ravinteet kulkevat. Käyttämäämme menetelmää kutsutaan liitosvarrennokseksi.

Siementaimia kasvattamalla ja versoja talteen leikkaamalla voi tehdä uusia puita vanhoista, jo elämänsä loppupuolella olevista hedelmäpuista ja näin pelastaa niitä uuteen elämään.

Jaloversoja voi varttaa myös vanhoihin puihin, jos esimerkiksi halutaan samaan puuhun useita (tai alkuperäistä parempia) lajikkeita. Varttaminen tehdään hiukan eri tavalla, usein kuorivarrennoksena, jossa verson pää laitetaan rungon kuoren alle ja sidotaan sitten tiukasti kiinni. Tällöin vartteen vastaanottajaksi valitaan puusta oksa, joka on halkaisijaltaan maksimisaan viisi senttiä (kuori ei ole vielä liian paksua ja jäykkää). Oksa katkaistaan ja sen kuoreen tehdään mantopuuhun ylettyvä viilto, johon jaloverso työnnetään. Jaloverson viiste taas on samanlainen kuin liitosvarrennoksessakin. Myös tässä tapauksessa varrennoksen ympäriltä on hyvä ottaa pois muita oksia, jotta vartettu verso saa voimaa.

vartettuja puun alkuja

Varttamistyöpajan jälkeen Savotan tulevan hedelmätarhan taimet jäivät hetkeksi ämpäreihin ikkunoiden ääreen, juuret vedessä ja versot läpinäkyvällä peitteellä suojattuina (kosteuden haihtumisen ehkäisemiseksi). Kaikkiin oli onneksi muistettu laittaa vedenpitävät nimilaput, jotka kertovat vartetun jaloverson lajikkeen!

Kun reilun viikon kuluttua silmut vartteissa alkoivat aueta, ruukutimme pienet puut. Ne ovat osittain yhä sisällä ikkunoiden ääressä, osa on päässyt kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Kun pakkasten vaaraa ei enää ole, taimia voidaan alkaa totuttaa ulos. Näyttää siltä, että muutama vartteista ei selviydy. Pieleen menneiden prosenttiosuus on onneksi pieni, ja tuntuisi liittyvän ainoastaan tiettyjen lajikkeiden jaloversoihin. Ne ovat ilmeisesti päässeet kuivahtamaan niin etteivät ole lähteneet kasvamaan kiinni perusrunkoihinsa. Kuolleet jaloversot leikataan pois ja perusrungot jätetään sitten ulos odottamaan seuraavaa kevättä ja uutta varttamista. Puita hoidetaan aluksi ruukuissaan, ne saavat rauhassa kehittää juuriaan.

Kauden aikana rakennamme hedelmäpuille tarhan: maa valmistellaan taimille sopivaksi ja alue aidataan peurojen, jänisten ja muiden herkkusuiden ulottumattomiin.

Varttamisen jälkeen kuluu muutama vuosi, ennen kuin hedelmiä alkaa tulla (vaikka kukkiakin sattuisi ilmaantumaan, ne otetaan pois puiden kasvun ja juuriston vahvistamiseksi). Toivottavasti lähialueen vanhatkin hedelmäpuut saadaan pian hoidettua hyvään kuntoon, joko kurssin muodossa tai pienemmällä porukalla!

Ruoantuotanto on elämämme perusteista ensimmäinen -puutarhaviljelyn kurssit jakavat osaamista mahdollisimman monen ulottuville

Nykyaikainen ruoantuotanto, tukijärjestelmien kannattelema tehoviljely, on suuripäästöistä ja energiaintensiivistä maataloutta, jonka suuret tuotantomäärät perustuvat mm. raskaaseen kemikaalien (kuten tuontilannoitteiden ja torjunta-aineiden) ja koneistuksen käyttöön. Se ei luo kestävää ruokaturvaa -tarvitaan paikallisiin oloihin sopeutuneet, omaa siementä tuottavat monipuoliset viljelykasvivalikoimat ja kokonaisvaltainen ymmärrys yhteisen maailmamme tilaan vaikuttavasta maankäytöstä, kuten ilmaston lämpenemistä hidastavien viljelytekniikoiden taitaminen ja paikallisen viljelykierron toteuttaminen mahdollisimman vähällä fossiilienergian käytöllä.

Saariston Savotta ry:n toimijoilla on pitkäaikainen kokemus vapaaehtois- ja palkkatyöntekijöinä paikallisen luomuruoantuotannon parissa. Yhdistyksen piirissä kehitetään kokemusperäiseen tietoon perustuvaa puutarhaviljelyn kurssikokonaisuutta, jossa yhden kasvukauden aikana tarjotaan mm. perustiedot vihannesten ja yrttien luomuviljelystä, siementuotannosta, hiiltä maaperään sitouttavista viljelytekniikoista, säilöntätiloista ja -menetelmistä, puutarhan puiden ja pensaiden hoidosta sekä laajemminkin monikerroksisen ja ympäristön tilaa kohentavan puutarhaekosysteemin eli metsäpuutarhan suunnittelusta. Tänä vuonna hankitaan lisää arvokasta kokemusta ja pohditaan viljelytöitä tehdessä, kuinka tiivistää olennaisimmat osat kiinnostaviksi viikonloppukursseiksi. Kaikki palaute ja vuorovaikutus tähän liittyen on tervetullutta -tärkeää on, että tarve ja tarjonta kohtaavat! Kysy, kommentoi! Tarjonnan osalta yhdistyksen ulottuvilla on kahden paikallisen tahon monipuolinen kokemus ja osaaminen suoraan kurssitoiminnan kautta jaettavaksi.

Siementarhan viljelmillä tehdään edelläkävijätyötä puutarhakasvien luomusiementuotannon saralla. Siementarha on perustettu 2018. Se tuottaa puutarhakasvien siemeniä ja korkealaatuista ruokaa sekä edistää ekologisesti kestävää alkutuotantoa. Puutarhakasvien luomusiementuotannossa kaikki siemenet tuotetaan Livonsaarella ja kaikista lajikkeista tehdään omaa ylläpitoviljelyä: kaikki lajikkeet siis menestyvät ja tuottavat satoa Suomen ilmastossa avomaalla, tai kausikasvihuoneessa. Siementarhuri Tuukka Häkkinen on valmis jakamaan tietonsa ja taitonsa myös kurssitoiminnan parissa, jotta tulevaisuutemme kannalta välttämätön osaaminen paikallisesta ruoantuotannosta saadaan mahdollisimman monen ulottuville.

Vuonna 2012 perustettu Livonsaaren Osuuspuutarha tuottaa ja toimittaa jäsenilleen luonnonmukaisesti tuotettuja kasviksia. Osuuspuutarha viljelee kasviksia Livonsaaren yhteisökylän pelloilla ja kasvihuoneessa. Osuuspuutarha on yhteisöviljelyperiaatteella toimiva osuuskunta (CSA), jossa yhteisön muodostavat viljelijät ja kuluttajat. Tätä kutsutaan myös kumppanuusmaatalousmalliksi -osuuskunta tuottaa vihanneksia jäsenistölleen ilman välikäsiä (tuotettua ruokaa ei myydä tukulle ja sieltä eteenpäin kauppaan, vaan suoraan pellolta kuluttajille). Tänä vuonna Osuuspuutarhan viljely toteutetaan kollektiivin voimin, ilman palkattua puutarhuria ja puutarhatyöntekijöitä.

Livonsaarella syödään paljon paikallista ruokaa -se on konkreettinen tuki lähiseudun viljelylle ja tuotteille. Saaren sijainti suotuisalla 1A-vyöhykkeellä (johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa) antaa myös kasvukauden jatkua pitkään. Avomaalta saadaankin satoa tavanomaisempien peltoviljelykasvien lisäksi mm. tomaatista, munakoisosta, meloneista ja soijapavuista.

Erilaisten yhteisöviljelmien sekä kotipuutarhoiden antimet ovat taanneet herkut puutarhasavottalaisten ruokapöytiin koko talveksi -viimevuotisten loppuessa saadaankin jo uutta satoa!

Nykyaikainen maatalous ja ruoantuotanto on energiassa mitattuna hyvin tehotonta. Maatalous on tullut yhä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta energiasta ja väkirehusta. Ruoan prosessointi ja jakelu vievät kolme kertaa enemmän energiaa kuin ruoan tuottaminen. Tehotuotannossa oleva maatila käyttää yhä enemmän energiaa. Tarvitaan 7 energiayksikköä fossiilienergiaa tuottamaan 1 energiayksikkö ruokaa. Monista viljelykasveista saadaan vähemmän energiaa kuin mitä kuluu niiden kasvattamiseen.” Pekka Borg, pitkän linjan ympäristöasiantuntija ja tietokirjailija

Koska tuki- ja verojärjestelmät eivät tällä hetkellä tue kestävyyttä palkitsemalla ympäristön ja ilmaston tilaa parantavista toimista ja rokottamalla haitallisista, meidän on otettava tällainen vastuu itse ja hankittava tieto, taito ja keinot ongelmien ratkaisemiseksi.

Viljelijöinä voimme opetella ja käyttää tehokkaita tekniikoita: luonnonmukaista viljelykiertoa valikoiduin satokasvein, peltometsäviljelyä ja metsäpuutarhurointia, viherlannoitusta, juuristokastelua (suoraan kasvien juurille ohjattava tippakastelu lisää satotasoja ja ennen kaikkea vähentää veden tarvetta merkittävästi).

Kuluttajina voimme suosia paikallisia ja kestäviä rakenteita, kuten maatilojen suoramyyntiä, ruokapiirejä ja kumppanuusmaataloutta!

Mökki + Puutarha = Totta? -hanke 2019

Mökki + Puutarha = Totta? oli Saariston Savotta ry:n kesällä 2019 toteuttama Leader -kehityshanke, jota tuki Varsin Hyvä ry. Hankkeessa järjestettiin kesän ja alkusyksyn aikana 20 työpaja- ja tapahtumapäivää.

Työpajojen teemoina olivat minitaloasuminen ja -rakentaminen, luomupuutarha, puutarhan sadon käyttö ja säilöntä sekä yhteisöllinen elämä maaseudulla.

Hankkeen tavoitteena oli oppia yhdessä perinteisiä omavaraisen pientilallisen taitoja ja muodostaa työpajalaisista osaajien yhteisö, joka voisi halutessaan viedä eteenpäin unelmaa uudenlaisesta siirtolapuutarhasta maaseudulla.

Rakentamista harjoiteltiin käsityökaluja käyttäen. Opittiin rakennuksen suunnittelua, työkalujen käyttöä, perinteisiä ja terveitä rakennustyötapoja.


Tässä tehdään minitalon perustuksia!

Minitalorakentamisesta oli myös luennoimassa oman minitalonsa taivutustekniikalla rakentanut ja rakennusprojektinsa tarkasti vaihe vaiheelta dokumentoinut mielenkiintoinen esiintyjä:

Luomupuutarha-työpajoissa perehdyttiin viljelytaitoihin kuten kylvöjen oikean ajoitukseen, taimikasvatukseen, luonnonmukaiseen maanhoitoon ja sadonkorjuuseen. Puutarhatyöpajojen heikkous olivat niiden lyhyt kesto ja harvalukuisuus: viljelytaitojen oppimisen kannalta tärkeä käytännön tekeminen jäi aiheiden esittelyn ja luentomuotoisen läpikäymisen jälkeen vähäiseksi (ja itse viljelmät hankkeen talkootyövoiman ylläpidettäviksi).

Säilöntä ja puutarhan sadon sekä villin luonnon tarjoamien antimien käyttäminen oli keskeinen osa hanketta. Työpajoissa opittiin erityisesti maitohapposäilönnän menetelmiä, valmistettiin herkullisia hapansäilykkeitä. Hapatustyöpajat olivat todella pidettyjä!

Katovuosiin varauduttiin oppimalla myös pettuleivän ja muiden hätämuonien valmistamista.

Tässä irrotetaan pettuliinoja kaadetusta puusta:

Hankkeen taustalla oli tahto elvyttää yhteisvaraista, naapureihin tukeutuvaa kestävää elämäntapaa maaseudulla. Hankkeen yksi osa-alue keskittyikin parhaisiin yhteisökäytäntöihin. Osallistujat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja käytännön maaseutuyhteisöllisyyteen Livonsaaren yhteisökylässä*. Unelmointi ja koko hanke huipentui Tulevaisuus-seminaariin, jossa käytiin läpi niin tärkeitä käytännön taitoja kuin toimivan yhteisön edellytyksiäkin, sekä ideoitiin tulevaa. Seminaarin vetäjänä toimi Kai Vaara.

Hankkeen myötä yhdistyksen piiriin muodostui talkootyöläisistä ja työpajojen osanottajista innokas aktiivisten toimijoiden joukko sekä paljon uusia ajatuksia ja konkreettisia suunnitelmia. Siirtolapuutarha-aluetta ei muodostunut, mutta yhdistyksen vasta vuokraamalle maa-alueelle on muuttanut kaksi minitaloa asukkaineen.


.

* Livonsaaren yhteisökylä on Suomen merkittävin maaseudun uudelleenasuttamisen ja yhdessäluodun kestävän elämäntavan kokeilualue. Yhteisökylä on ekorakentamisen, paikallistalouden ja yhteisöllisen päätöksenteon edelläkävijäyhteisö, jossa on raadettu ja rakastettu jo vuodesta 2005 https://yhteisokyla.net/

Saariston Savotan koulutus-, kurssi- ja työpajatapahtumat Facebookissa:

https://www.facebook.com/Kyl%C3%A4kurssit-256218444891347/

Livonsaaren Kyläkurssit 2018 julkaisi videon -Lue myös kooste kesän kursseista!

Video Youtubessa

Youtube-kanavallamme ”Kyläkurssit”!

Kyläkurssit 2018

Varsin Hyvän tukema Leader-koulutushanke, jonka viikonloppukurssit tarjosivat elämyksellisen ja käytännöllisen mahdollisuuden opetella ekologisesti kestäviä taitoja, joissa yhdistyvät nykypäivän osaaminen ja perinteiset kädentaidot, sekä luonnonmateriaalien monipuolinen hallinta.

Jokainen seitsemästä kurssitapahtumasta käsitteli omaa teemaansa. Niitä olivat:

Hamppubetonirakentaminen (Joni Berg, AMK, Hyötyhamppuprojekti)

Hamppubetoni on kestävä ja ekologinen rakennusmateriaali. Perehdyimme hamppubetonimassan valmistukseen ja seinärakenteiden tekoon, valmistimme pienrakennuksen (huussirungon), hamppu-kalkkikomposiittitiiliä ja -elementtejä.

Luonnon kotiapteekki (Henriette Kress, tietokirjailija, villiyrtti- ja fytoterapiakouluttaja)

Opittiin, kuinka perustaa kotipateekki täydentävän lääketieteen ja fytoterapian avulla. Tehtiin villiyrttien tunnistusretki maastoon. Valmistettiin tinktuuroita, salvoja, ja voiteita ja perehdyttiin niiden käyttöön. Kurssi oli nopeasti täynnä, läheskään kaikki halukkaat ilmoittautujat eivät mahtuneet mukaan.

Roadkill- ja pienpetokurssi (Hanna Nore, perinnenahkuri ja Toni Beckman, muinaistekniikka-artesaani, raatokokki)

Kurssin aiheena oli autojen alle jääneiden pienpetojen ravinto- sekä muu raaka-ainehyödynnys. Raadot ovat tieliikenteen sivutuotteita, joiden hyödynnyksessä tarvitaan samoja taitoja kuin riistan käsittelyssä. Kurssin ajasta valtaosa käytettiin turkisten valmistukseen perinteisen rasvaparkin avulla. Asiantunteva ja innostava opettaja Hanna keräsi paljon kiitosta. Kotiinviemisiksi tehtiin myös kenkärasvaa.

Ruokahyönteiskasvatus kotitarvetuotantoa varten (Jaakko Korpela, ruokahyönteistutkija ja Toni Beckman, ruokahyönteiskasvattaja)

Kurssi elintarvikkeeksi soveltuvien ruokahyönteisten pienimuotoisesta kasvatuksesta. Ruokahyönteisten kotitarvetuotanto on helppo ja terveellinen tapa täydentää omavaraista ruoantuotantoa. Saatiin pohjatiedot jauhomatojen ruokahyönteiskasvatuksesta, olosuhdevaateista sekä mahdollisista ongelmista, kokattiin ruokia ja herkkuja hyönteisistä. Kurssilaiset valmistivat itselleen pienet kasvattamot.

Sienten sisä- ja ulkokasvatus maatilojen sivuelinkeinona (Jouni Issakainen, Turun yliopiston biologianlaitos, Turun sieniseuran puheenjohtaja)

Sieniviljely laajentaa kotipuutarhan hyötyastetta sekä tarjoaa mahdollisuuksia niin kotitalouksille kuin elintarviketuotantoonkin. Kurssilla käytiin läpi sienten kasvatus osana hyötypuutarhaa, sienten sisäviljely sekä luonnonvaraisten sienten tunnistus maastoon tehdyllä sieniretkellä. Viljelyn osalta tutuksi tulivat sienten kasvupaikkavaatimukset, ymppäys ja jakaminen, ravinto- ja lääkelajit. Valmistettiin kolme erilaista kasvatusalustaa, joista osallistujille jäivät omat alkuymppäykset haluamiinsa jatkokasvatuksiin. Saariston Savotallekin perustettiin kurssilla oma sieniviljelmä, ”Ali-Manala”.

Siiderin valmistus kotioloissa (Juha Ujula, puutarhuri, permakulttuurikouluttaja)

Omena on monipuolinen ja perinteinen osa hyötypuutarhaa. Kurssilla tutustuttiin omenan kasvatukseen, hoitoon ja sadon hyödyntämiseen. Tutustuttiin puristuslaitteistoon ja puristettiin omenamehua, valmistettiin siideriä sekä jatkojalostettiin osa omenaviinietikaksi.

Villakurssi (Tuula Hukkanen, ELL, tekstiilikäsityönopettaja Raseko)

Villan jatkojalostus. Kurssilla mukana keritseminen, puhdistus, karstaaminen ja kehräys, kudonta sekä huovutus. Lopputuotteina lautanauha, palttinat, huovutetut pohjalliset, neulakinnastekniikalla tehdyt lapaset. Tutustuttiin myös saamelaisten pystykangaspuiden käyttöön sekä vuohen alusvillan, alpakan, koiran ja kissan karvojen hyödyntämiseen.

Kiitos kurssien osallistujille, opettajille, talkoolaisille, työntekijöille -kaikille jotka teitte Kyläkurssit 2018!

Talven siiderit pannaan nyt!

Omenamehu- ja siideriviikonloppumme lähestyy samoin Kyläkurssien kauden 2018 loppu.

Pari peruutuspaikkaa olisi nyt vapaana suositulla omppukurssillamme 5.-7.10. Livonsaaressa.

Onpa ollut mielenkiintoinen omenasyksy. Kuulimme juuri, että esimerkiksi Helsingin Herttoniemen siirtolapuutarhasta on lähtenyt viisi roskalavaa omenaa kaatopaikalle. Hieman kyseenalainen indikaattori sadolle, tavallisena omenavuonna lavoja lähtee sinne yksi tai kaksi.

Eli vedä naapureitasi hihasta jos näyttävät hukkuvan omenoihin ja auta heitä kierrättämään omenansa makoisaksi mehuksi ja siideriksi, jota riittää kenties juhannussaunaan 2019 saakka.

Mahtava omenasyksy menossa, mahtava siideritalvi edessä?

Kursseillamme parhaita juttuja ei ole siiderinmaistelu vaan samanhenkiset ihmiset. mukava yhdessä puuhailu, saunominen, ateriat ja jotka tulevat pitkälti oman saaren antimista.

Juha Ujula vetää omena- ja siideriviikonlopun

Tervetuloa kurssillemme innostumaan uudesta!

p.s. Juha-ope tietää sitten tosi hyvin mistä puhuu. Hän asuu luomuomenatilalla, on hortonomi jne.

Sieniviljelykurssilta moi!

Viikonlopun sienikurssilta taisi lähteä mukaan uusi harrastus 🙂

Sieniviljely on minusta vaikuttanut jotenkin vaikealta asialta. Tulin siis Livonsaareen spesiaalikurssille katsomaan ja kokeilemaan miten homma käytännössä toimii. Niin siis vaikelta vaikuttanut… kun pitäis olla jotain steriilejä juttuja, öö ja sitä rihmastoa jossain tapeissa ja mitäs mitäs…

Homman ydin selvisi heti kurssin aluksi Kouluttaja Jouni Issakaisen päästyä luennoimisen vauhtiin: sienien itiöitä on joka paikassa ja sienet syövät selluloosaa ja ligniiniä, suomeksi puuta-heinää -tyyppistä ainesta. Sieniviljelijän homma on saada haluamansa sienilajin itiöt kasvamaan sopivan puhtaaseen kasvualustaan ennen kuin kaiken maailman homeet ja muut väärät sienet saavat etumatkan. Tän puuta-heinää matskun pitäis olla suht puhdasta, esim. vastakaadettua puuta tai kiehuvalla vedellä pastöroimalla puhdistettua olkea.

Sieniviikonlopun opettaja, Jouni Issakainen, Turun sieniseuran pj veti kurssin aluksi kolmen tunnin yliopistotasoisen teorialuennon, jota innokkaat kurssilaiset täydensivät kymmenin kysymyksin. Luento oli fyysisesti rankka mutta tajuntaa laajentava.

Käytäntöönkin päästiin lounaan jälkeen eli tekemään sienipetejä, kuoppia joihin laitettiin ymppiä eli puhtaissa tiloissa valmistettua sienirihmastoa kasvualustassa. Ymppiä ja kasvualustaa eli  lehti-hakeseosta laitettiin kuoppaan vuorotellen ja järviruokoa vielä päälle haihtumista estämään. Ympistä rihmasto kasvaa hakkeeseen ja jossain vaiheessa tuottaa itiöemiä eli niitä varsinaisia sieniä esim. osterivinokkaita ja koivunkantosieniä.

Sienipedin kasaamista. Sienirihmasto-ymppiä ja sille ruokaa eli haketta kuoppaan vuorotellen. Satoa odotettavissa joskus ensi vuonna.

Toinen tapa jota heti kokeilimme oli pölkkytekniikka. Haapapölleihin porattiin noin 10mm reikiä, joihin laitettiin valmiiksi rihmastolla ympättyjä tappeja (sellaisia huonekalutappeja). Tapit sisälsivät mm. osterivinokasta ja reishiä eli lakkaakääpää, joka on lääkinnällinen sieni, vähän ilmeisesti pakurin tyyppinen superjuttu. Aika helppoa, kun oli se valmis ymppi, ihan perusjampan asennustaidoilla ne tapit uppos reikiin ja pöllit vaakatasoon muhimaan maahan kaivettuihin mataliin uriin. Pöllit jää puoliksi maan pinnalle ja saavat maakontaktia jotta rihmasto pääsee myös sinne keräämään ravinteita. Kurssin aikana laitettiin Livonsaaren yhteisökylän uudelle ”Ali-Manala” -nimiselle sieniviljelmälle ainakin koppelokääpää, lakkakääpää, koivunkantosientä ja osterivinokasta kasvamaan.

Pölkkutekniikkaa. Moottorisahalla vedettyihin uriin tungetaan koivunkantosienen ymppiä. Pöllit laitetaan sitten puoliksi maahan nuo urat alaspäin, maakontaktiin.

Nämä ulkokasvatusmenetelmät olivat ns. ”likaisia”, joka meinaa, että vaikka ymppi on puhtaista olosuhteissa valmistettu on tuo kasvualustana käytetty materiaali suoraan luonnosta ja sisältää enemmän tai vähemmän sieni-itiöitä ja bakteereja. Ympätyllä materiaalilla on kuitenkin kasvamassa jo paljon valmista rihmastoa ja se saa etumatkan ja suurella todennäköisyydellä dominoi aika pian kasvualustaa. Miksei yläasteen biologian tunneilla tehty tätä?

”Ali-Manala”, Livonsaaren yhteisökylän uusi sieniviljelmä, joka ”istutettiin” sieniviljelykurssilla.

Tokana päivän aamuluennon, varsinaisen kyselytunnin jälkeen päästiin valmistamaan ymppiä. Materiaalina eli tulevana sienten ”kasvualustana” meillä oli lehtipuuhaketta ja hamppupäistärettä. Ne pastöröitiin kaatamalla kiehuvaa vettä päälle saaviin ja antamalla muhia kymmenisen minuuttia. Mössö kaadettiin viinalla putsatulle pöydälle, ja siihen sekoitettiin pienen jäähtymisen jälkeen valmistaostoymppiä, koivunkantosientä ja osterivinokasta. Matskut sekoiteltiin ja laitettiin muovipusseihin tekeytymään, eli ajan kanssa ympin rihmaston olisi tarkoitus ruveta ”syömään” tuota ligniini-selluloosapitoista kasvualustaa. Sitten kun rihmasto näkyisi pussissa kunnolla olisi ymppi valmista käytettäväksi esim. sienipedin perustamiseen. Ensi keväänä olisi sitten koivunkantosienen ja osterivinokkaan ”kylvöt” mahdollisia.

Hauska kurssi ja luomu-lähiruokaa oli ruokatauoilla riittävästi! Kotiinviemisiksi jokainen sai ryhmätyönä tehtyjä ymppipusseja ja valmista ymppiä, sekä uusia kiinnostavia tuttavuuksia mikä onkin ihan parhaita juttuja näillä Kyläkursseilla.

Ympin valmistamista.

 

Valmiita koivunkantosienellä ympättyjä hakepussukoita odottamassa sienirihmaston heräilevää ruokahalua…

Teksti ja kuvat: Joel Rosenberg

Ruokavallankumous alkaa yksiön keittiön nurkasta! Kasvata omat sienesi ja ötökkäsi

Syyskuun kyläkurssit eli Hyönteisten kotikasvatus ja Sieniviljely-viikonloput ovat täyttä asiaa kaikille pien-alkutuottajiksi tahtoville. Omavaraisuus alkaa oman ruuan kasvattamisesta ja ötökkä & sieni-omavaraisuutta voi harjoitella vaikka kaupunkiyksiössä. Älä unohda, että hyönteisten kasvatus ruuaksi pelastaa maailmaa!

Ruokahyönteisten kotikasvatukseen pääse tutustumaan maksutta luennolla:
RUOKAHYÖNTEISKASVATUS KOTITARVETUOTANNOSSA
Perjantaina 7.9.2018 klo 18-19.30, Turun pääkirjasto, Linnankatu 2
Jaakko Korpela, ruokahyönteistutkija & Toni Beckman, ruokahyönteiskasvattaja

8.-9.9. pidetään sitten varsinainen kurssi Livonsaaressa. Kurssin ohjelma on aika hiton hieno. Mieti, pääset paahtamaan sirkkoja/toukkia nuotiolla, opit rakentamaan oman kotikasvatusaseman ja viet sen kotiisi tai kaverillesi tuparilahjaksi, maistat sotilaskärpäsen toukkaa joka maistuu…. hyvälle. Saat tietoa ja kokemusta eri ruokahyönteislajien käytöstä, mausta, resepteistä ja tapaat muita friikkejä ja muuten vaan kiinnostuneita.

Kurssin kouluttajilta löytyy tietoa myös laajemman hyönteistuotannon aloittamisesta jos homma meinaa lähteä käsistä, ja sieltä yksiöstä leviämään 🙂 Korpelan Jaakko on pitkän linjan hyönteisruokatutkija- ja kouluttaja. Beckmanin Toni taas tunnettu pakastimensa erikoisesta sisällöstä ja eläinrakkaudestaan. Tapaa heidät elävinä kurssilla.

Pientä inspiraatiota hyönteistalouteen ja -kokkailuun voit katsoa vaikka tästä Ylen uutisvideosta: https://yle.fi/uutiset/3-10134867

Kokkailun raaka-aineita, jauhopukin toukkia sun muuta

p.s. sieniviljelyviikonloppu 21.-23.9.2018 Livonsaari (Naantali)

Sieniviljelystä lisätuloja metsänomistajille

Sieniviljelykurssimme on suunniteltu erityisesti metsänomistajille, jotka haluavat lisätä metsän tuottomahdollisuuksia. Kurssi sopii toki kaikille sieniviljelyä aloitteleville ja siitä kiinnostuneille. Opit kurssilla esimerkiksi miten pakurinviljely onnistuu ja millaisessa muodossa viljellyt ruokasienet esim. koivunkantosieni kannattaa myydä. Tutustumme myös luonnonsienten tunnistamiseen.

Kurkkaapa Ylen uutinen jossa kurssimme kouluttaja sienitutkija Jouni Issakainen Turun Yliopistosta kertoo miten ”Sienet voisivat olla keino laittaa kasvava talousmetsä tuottamaan rahaa jo ennen puun myyntiä.
https://yle.fi/uutiset/3-6326356


Ja muistathan maksuttoman sieniluennon ennen kurssiviikonloppua!

SIENIVILJELY – HARRASTUKSESTA ELINKEINOON
Perjantaina 21.9.2018 klo 18-19.30, Turun pääkirjasto, Linnankatu 2
Jouni Issakainen, Turun yliopisto biologian laitos, Turun sieniseura pj.