Sieniviljelykurssilta moi!

Viikonlopun sienikurssilta taisi lähteä mukaan uusi harrastus 🙂

Sieniviljely on minusta vaikuttanut jotenkin vaikealta asialta. Tulin siis Livonsaareen spesiaalikurssille katsomaan ja kokeilemaan miten homma käytännössä toimii. Niin siis vaikelta vaikuttanut… kun pitäis olla jotain steriilejä juttuja, öö ja sitä rihmastoa jossain tapeissa ja mitäs mitäs…

Homman ydin selvisi heti kurssin aluksi Kouluttaja Jouni Issakaisen päästyä luennoimisen vauhtiin: sienien itiöitä on joka paikassa ja sienet syövät selluloosaa ja ligniiniä, suomeksi puuta-heinää -tyyppistä ainesta. Sieniviljelijän homma on saada haluamansa sienilajin itiöt kasvamaan sopivan puhtaaseen kasvualustaan ennen kuin kaiken maailman homeet ja muut väärät sienet saavat etumatkan. Tän puuta-heinää matskun pitäis olla suht puhdasta, esim. vastakaadettua puuta tai kiehuvalla vedellä pastöroimalla puhdistettua olkea.

Sieniviikonlopun opettaja, Jouni Issakainen, Turun sieniseuran pj veti kurssin aluksi kolmen tunnin yliopistotasoisen teorialuennon, jota innokkaat kurssilaiset täydensivät kymmenin kysymyksin. Luento oli fyysisesti rankka mutta tajuntaa laajentava.

Käytäntöönkin päästiin lounaan jälkeen eli tekemään sienipetejä, kuoppia joihin laitettiin ymppiä eli puhtaissa tiloissa valmistettua sienirihmastoa kasvualustassa. Ymppiä ja kasvualustaa eli  lehti-hakeseosta laitettiin kuoppaan vuorotellen ja järviruokoa vielä päälle haihtumista estämään. Ympistä rihmasto kasvaa hakkeeseen ja jossain vaiheessa tuottaa itiöemiä eli niitä varsinaisia sieniä esim. osterivinokkaita ja koivunkantosieniä.

Sienipedin kasaamista. Sienirihmasto-ymppiä ja sille ruokaa eli haketta kuoppaan vuorotellen. Satoa odotettavissa joskus ensi vuonna.

Toinen tapa jota heti kokeilimme oli pölkkytekniikka. Haapapölleihin porattiin noin 10mm reikiä, joihin laitettiin valmiiksi rihmastolla ympättyjä tappeja (sellaisia huonekalutappeja). Tapit sisälsivät mm. osterivinokasta ja reishiä eli lakkaakääpää, joka on lääkinnällinen sieni, vähän ilmeisesti pakurin tyyppinen superjuttu. Aika helppoa, kun oli se valmis ymppi, ihan perusjampan asennustaidoilla ne tapit uppos reikiin ja pöllit vaakatasoon muhimaan maahan kaivettuihin mataliin uriin. Pöllit jää puoliksi maan pinnalle ja saavat maakontaktia jotta rihmasto pääsee myös sinne keräämään ravinteita. Kurssin aikana laitettiin Livonsaaren yhteisökylän uudelle ”Ali-Manala” -nimiselle sieniviljelmälle ainakin koppelokääpää, lakkakääpää, koivunkantosientä ja osterivinokasta kasvamaan.

Pölkkutekniikkaa. Moottorisahalla vedettyihin uriin tungetaan koivunkantosienen ymppiä. Pöllit laitetaan sitten puoliksi maahan nuo urat alaspäin, maakontaktiin.

Nämä ulkokasvatusmenetelmät olivat ns. ”likaisia”, joka meinaa, että vaikka ymppi on puhtaista olosuhteissa valmistettu on tuo kasvualustana käytetty materiaali suoraan luonnosta ja sisältää enemmän tai vähemmän sieni-itiöitä ja bakteereja. Ympätyllä materiaalilla on kuitenkin kasvamassa jo paljon valmista rihmastoa ja se saa etumatkan ja suurella todennäköisyydellä dominoi aika pian kasvualustaa. Miksei yläasteen biologian tunneilla tehty tätä?

”Ali-Manala”, Livonsaaren yhteisökylän uusi sieniviljelmä, joka ”istutettiin” sieniviljelykurssilla.

Tokana päivän aamuluennon, varsinaisen kyselytunnin jälkeen päästiin valmistamaan ymppiä. Materiaalina eli tulevana sienten ”kasvualustana” meillä oli lehtipuuhaketta ja hamppupäistärettä. Ne pastöröitiin kaatamalla kiehuvaa vettä päälle saaviin ja antamalla muhia kymmenisen minuuttia. Mössö kaadettiin viinalla putsatulle pöydälle, ja siihen sekoitettiin pienen jäähtymisen jälkeen valmistaostoymppiä, koivunkantosientä ja osterivinokasta. Matskut sekoiteltiin ja laitettiin muovipusseihin tekeytymään, eli ajan kanssa ympin rihmaston olisi tarkoitus ruveta ”syömään” tuota ligniini-selluloosapitoista kasvualustaa. Sitten kun rihmasto näkyisi pussissa kunnolla olisi ymppi valmista käytettäväksi esim. sienipedin perustamiseen. Ensi keväänä olisi sitten koivunkantosienen ja osterivinokkaan ”kylvöt” mahdollisia.

Hauska kurssi ja luomu-lähiruokaa oli ruokatauoilla riittävästi! Kotiinviemisiksi jokainen sai ryhmätyönä tehtyjä ymppipusseja ja valmista ymppiä, sekä uusia kiinnostavia tuttavuuksia mikä onkin ihan parhaita juttuja näillä Kyläkursseilla.

Ympin valmistamista.

 

Valmiita koivunkantosienellä ympättyjä hakepussukoita odottamassa sienirihmaston heräilevää ruokahalua…

Teksti ja kuvat: Joel Rosenberg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *