Osuuspuutarhan viljely 2020 toteutetaan kollektiivin voimin

Koronapandemia rajoituksineen osoitti myös Livonsaaren Osuuspuutarhan haavoittuvuuden: ukrainalainen puutarhuri Albert ei päässytkään maahan viljelyä aloittamaan, eivätkä myöskään kansainväliset vapaaehtoistyöntekijät. Vihannesviljelyä haluttiin kuitenkin jatkaa välivuoden pitämisen sijaan; siemenet oli jo hankittu ja taimikasvatus aloitettu, ja puutarhan jäsenet toivovat ruokapöytiinsä paikallisia luomuvihanneksia. Kasvukausi päätettiin toteuttaa vapaaehtoisista viljelyosuuskunnan jäsenistä koottavan kollektiivin voimin.

Taimikasvatuksesta Osuuspuutarhan kasvihuoneella on tänä vuonna vastannut puutarhurin työtä ennen Albertia hoitanut Tuukka. Tuukka työskentelee nykyään Siementarhalla puutarhakasvien luomusiementuotantoon keskittyen. Osuuspuutarhan kuviot ovat kuitenkin vuosien kokemuksella tutut ja nyt Tuukka oli valmis auttamaan ja tiivistämään yhteistyötä, jotta homma saataisiin toimimaan.

Viljelykollektiivin kokoamisesta ja organisoinnista otti vastuun Ville, joka on alusta asti toiminut yhtenä Osuuspuutarhan kantavista voimista. Ville suunnitteli alustavan aikataulun työlle, laati viljelysuunnitelman alkuperäistä aikomusta pienemmäksi rajatulle peltoalueelle (nyt noin 10 aaria) yhdessä Tuukan kanssa, ja mietti millainen vastuun- ja työnjako toimisi.

Osuuspuutarhan Jyrki otti vastuun sadon toimittamisesta saaren ulkopuolelle, sekä internetin välityksellä toimivan kirjanpidon ja kommunikoinnin käynnistämisestä. Internetissä toimii nyt jaettu laskentataulukko, johon merkataan viljelmillä tehdyt työt tuntimäärineen, satotilaukset ja saatu sato, viikoittain vaihtuvat vastuuhenkilöt työtehtävineen ja tukihenkilöineen. Kommunikointikanavina toimivat sähköpostilista ja WhatsApp. Erilaisista lähtökohdista tulevat, toisilleen osittain tuntemattomatkin viljelykollektiivilaiset tarvitsevat ajoittain sähköpostilistan viestejä konkreettisempaa tutustumista ja opastusta hommiin, jotta pystyvät kantamaan ja jakamaan vastuun toimista. Ville on tällaisten tarpeiden ilmetessä pystynyt tarjoamaan selkeää neuvontaa mm. kastelu- ja sadonkorjuuaiheisten teemapäivien muodossa. Avainhenkilöiden avulla homma rakentui sellaisiin kantimiin, että toteutamme sitä kollektiivina parhaillaan.

viljelykollektiivin tutustumispäivä

Kyseessä on nyt siis uudenlainen kokeilu Livonsaarella, mutta vastaavalla mallilla toimivia kumppanuusmaatalousviljelmiä on kyllä olemassa, mm. Jyväskylän seudulla toimiva JuurikasJKL -kollektiivi (perustettu 2013). Livonsaaren Osuuspuutarhan kollektiivissa on 22 jäsentä. Kokeilu on todella kiinnostava: kuinka saamme kaiken kylvöistä sadonkorjuuseen toimimaan itseorganisoidusti, kuinka kommunikoimme töistä ja niiden tarpeesta sujuvasti? Yhteisviljely on hauska harrastus, mutta sen tavoite on myös sato. Kollektiivi onkin ollut erittäin motivoitunut ottamaan ja jakamaan vastuun viljelytöistä! Ja yhdessä tekeminen on ollut tosi kivaa. Sekin on hienoa, miten erilaisia ihmisiä yhdistävä perustarve, ruoka, tuo kaikki yhteen ja miten voimat yhdistämällä saamme paljon aikaan.

Viljelytoimet alkoivat toukokuun alussa sipulinistutustalkoilla, paikalla oli melko suuri osa kollektiivin jäsenistä. Sipulinistutuksen lomassa päästiin vaihtamaan ajatuksia mm. viljelysuunnitelmasta ja kasvukauden kulusta. Osa oli Livonsaarella ja/tai Osuuspuutarhalla ensimmäistä kertaa, osalle viljelylohko ja Osuuspuutarhan työtkin olivat jo tuttuja. Syksyllä istutetut valkosipulit hoidettiin haraamalla rivivälit vapaaksi rikkaruohoista.

Tämän jälkeen pellolle on istutettu ja kylvetty pienempien ryhmien voimin erilaisia kaaleja, salaatteja, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, selleriä, sokerimaissia, juureksia, papuja, auringonkukkaa ja avomaankurkkua.

Osuuspuutarhalla on lisäksi Albertin perustama monivuotisten kasvien kasvimaa, jota kollektiivi on hoitanut. Siellä kasvaa erilaisia yrttejä, raparperia ja marjapensaiden taimia.

Kitkemistä on tehty yksin ja yhdessä, kastelut ovat hoituneet tarpeen mukaan kun kastelujärjestelmän käyttö on tullut kaikille tutuksi.

Talkoilla siivosimme ja järjestelimme myös ladon, joka toimii Osuuspuutarhan varastona ja pakkaamona.

Sadonkorjuuta tehdään viikoittain kauden loppuun saakka. Tämän suhteen harjoittelu on vielä käynnissä: omatoiminen satolaatikoiden tilaus ja kirjaaminen (sekä nouto), luomuvalvonnan edellyttämä satokirjanpito ja monet muut seikat ovat lähes kaikille uusia asioita, joita kaikki kuitenkin tulevat satokauden aikana itsenäisesti hoitamaan.

Miksi yhteisöllinen viljely kannattaa?

Kustannukset siemen-, taimi- ja ravinnehankinnoista, kuluvista materiaalihankinnoista (esim. työvälineet, hallaharsot), mahdollisista ostopalveluista (kuten koneellinen maanmuokkaus tai lannoitus) sekä mahdollisesta maan vuokra- tai ostohinnasta ovat jaettuina edullisemmat. Ruokasadon hinta pysyy edullisena, jos työhön ei palkata vastuuviljelijää vaan jokainen yhteisön jäsen antaa oman panoksensa ruokasadon eteen. Yhteisöviljelyyn voi osallistua vaihtelevin resurssein: viljelytyöhön voi antaa vähäisempiä tai suurempia panoksia. Se voi parhaimmillaan mahdollistaa viljelyyn osallistumisen ja lähiruoan saatavuuden silloinkin, kun päivittäinen/viikoittainen sitoutuminen tai koko kasvukauden paikallaolo ei ole mahdollista. Itsetekeminen antaa arvokasta käytännön kokemusta eri kasvilajien ja maan hoidosta sekä kaikista tuotantoon kuuluvista työvaiheista ja tehtävistä. Myös toisiltamme opimme käytännön osaamista ja yhteistyötaitoa. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja voimaannuttavaa. Perustarpeen onnistunut järjestäminen yhdessä tarkoittaa, että meillä on yhteisvoimin mahdollisuus organisoitua järjestämään elämäämme parhain päin.

Jyväskylän seudun viljelijätoverit kirjoittavat nettisivuillaan: ”Jaamme mielellämme myös vuosien varrelta saamiamme kokemuksia, joten jos perusteilla on vastaavanlainen viljely-yhteisö, ota yhteyttä ja kysy käytännön vinkkejä”: juurikasjkl@gmail.com.

Puusavottaa, puutarhasavottaa!

…ja kotioluen valmistusta

Keväästä syksyyn on yksi pitkä ja ihana työpäivä. Jatkuvasti on uutta ihmeteltävää, niin ympäröivässä luonnossa kuin sen osana elelevän ihmisen touhuissakin.

Kevään töihin kuuluu polttopuiden teko. Tuulenkaatoja korjattiin ja karsittiin talvella ja keväällä, hyvää ”metsätyökeliä” ei menneenä talvena saatu saarella lainkaan. Omiin kotitaloihin ja majoihin urakoitiin lämmikkeet seuraavan talven varalle; samoin yhteisörakennuksiin, jotta tuvat, iltanuotiot, pirtit ja saunat pysyvät kuumina kaikille lämpöä luihinsa tarvitseville.

Kun puut oltiin saatu halkipoikkipinoon, alkoi puutarhatöiden kiihkeä tiimellys koti- ja yhteisöviljelmillä. Viimevuotisia juureksia oli yhä kellarissa polttoaineeksi, kuten tämä jyhkeä ”maamakkara” -tyyppinen punajuuri. Terästettynä tietysti tuoreella nokkossadolla, kuusenkerkillä ja muilla kevään kasvuvoimaa täynnä olevilla antimilla.

Syötävän sadon lisäksi puutarhatöistä saadaan arvokasta kokemusta käyttöön ja jaettavaksi, sitä ei voi koskaan olla liikaa!

Jokainen kausi on erilainen, ja erityisesti nyt toteutettava yhteisöviljely on antoisa ja mielenkiintoinen projekti jossa oppimista ja kehittymistä tapahtuu vauhdilla. Kursseja aiheesta on luvassa ensi vuoden keväästä syksyyn.

Hommien päätteeksi maistuu raikas, saunan padassa pantu IPA-olut.

Livonsaarelaisen kotioluen valmistusta tullaan tuonnempana jakamaan myös panokurssien muodossa. Perusteilla on Saariston Savotan humalaviljelmä. Taimet ovat vielä kovin pieniä, mutta varttuvat sukkelaan rakkaudella ja hyvällä huolenpidolla. Kasvivalikoimassa on varmasatoisia pohjoisempia lajikkeita, mutta myös muutamia amerikkalaisia ”trooppisen hedelmäisiä” IPA-humalia, jotka vähintäänkin pärjäävät ja kasvavat saaren lämpimässä ilmastossa, suotuisina kesinä tuottavat satoakin!

Ruoantuotanto on elämämme perusteista ensimmäinen -puutarhaviljelyn kurssit jakavat osaamista mahdollisimman monen ulottuville

Nykyaikainen ruoantuotanto, tukijärjestelmien kannattelema tehoviljely, on suuripäästöistä ja energiaintensiivistä maataloutta, jonka suuret tuotantomäärät perustuvat mm. raskaaseen kemikaalien (kuten tuontilannoitteiden ja torjunta-aineiden) ja koneistuksen käyttöön. Se ei luo kestävää ruokaturvaa -tarvitaan paikallisiin oloihin sopeutuneet, omaa siementä tuottavat monipuoliset viljelykasvivalikoimat ja kokonaisvaltainen ymmärrys yhteisen maailmamme tilaan vaikuttavasta maankäytöstä, kuten ilmaston lämpenemistä hidastavien viljelytekniikoiden taitaminen ja paikallisen viljelykierron toteuttaminen mahdollisimman vähällä fossiilienergian käytöllä.

Saariston Savotta ry:n toimijoilla on pitkäaikainen kokemus vapaaehtois- ja palkkatyöntekijöinä paikallisen luomuruoantuotannon parissa. Yhdistyksen piirissä kehitetään kokemusperäiseen tietoon perustuvaa puutarhaviljelyn kurssikokonaisuutta, jossa yhden kasvukauden aikana tarjotaan mm. perustiedot vihannesten ja yrttien luomuviljelystä, siementuotannosta, hiiltä maaperään sitouttavista viljelytekniikoista, säilöntätiloista ja -menetelmistä, puutarhan puiden ja pensaiden hoidosta sekä laajemminkin monikerroksisen ja ympäristön tilaa kohentavan puutarhaekosysteemin eli metsäpuutarhan suunnittelusta. Tänä vuonna hankitaan lisää arvokasta kokemusta ja pohditaan viljelytöitä tehdessä, kuinka tiivistää olennaisimmat osat kiinnostaviksi viikonloppukursseiksi. Kaikki palaute ja vuorovaikutus tähän liittyen on tervetullutta -tärkeää on, että tarve ja tarjonta kohtaavat! Kysy, kommentoi! Tarjonnan osalta yhdistyksen ulottuvilla on kahden paikallisen tahon monipuolinen kokemus ja osaaminen suoraan kurssitoiminnan kautta jaettavaksi.

Siementarhan viljelmillä tehdään edelläkävijätyötä puutarhakasvien luomusiementuotannon saralla. Siementarha on perustettu 2018. Se tuottaa puutarhakasvien siemeniä ja korkealaatuista ruokaa sekä edistää ekologisesti kestävää alkutuotantoa. Puutarhakasvien luomusiementuotannossa kaikki siemenet tuotetaan Livonsaarella ja kaikista lajikkeista tehdään omaa ylläpitoviljelyä: kaikki lajikkeet siis menestyvät ja tuottavat satoa Suomen ilmastossa avomaalla, tai kausikasvihuoneessa. Siementarhuri Tuukka Häkkinen on valmis jakamaan tietonsa ja taitonsa myös kurssitoiminnan parissa, jotta tulevaisuutemme kannalta välttämätön osaaminen paikallisesta ruoantuotannosta saadaan mahdollisimman monen ulottuville.

Vuonna 2012 perustettu Livonsaaren Osuuspuutarha tuottaa ja toimittaa jäsenilleen luonnonmukaisesti tuotettuja kasviksia. Osuuspuutarha viljelee kasviksia Livonsaaren yhteisökylän pelloilla ja kasvihuoneessa. Osuuspuutarha on yhteisöviljelyperiaatteella toimiva osuuskunta (CSA), jossa yhteisön muodostavat viljelijät ja kuluttajat. Tätä kutsutaan myös kumppanuusmaatalousmalliksi -osuuskunta tuottaa vihanneksia jäsenistölleen ilman välikäsiä (tuotettua ruokaa ei myydä tukulle ja sieltä eteenpäin kauppaan, vaan suoraan pellolta kuluttajille). Tänä vuonna Osuuspuutarhan viljely toteutetaan kollektiivin voimin, ilman palkattua puutarhuria ja puutarhatyöntekijöitä.

Livonsaarella syödään paljon paikallista ruokaa -se on konkreettinen tuki lähiseudun viljelylle ja tuotteille. Saaren sijainti suotuisalla 1A-vyöhykkeellä (johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa) antaa myös kasvukauden jatkua pitkään. Avomaalta saadaankin satoa tavanomaisempien peltoviljelykasvien lisäksi mm. tomaatista, munakoisosta, meloneista ja soijapavuista.

Erilaisten yhteisöviljelmien sekä kotipuutarhoiden antimet ovat taanneet herkut puutarhasavottalaisten ruokapöytiin koko talveksi -viimevuotisten loppuessa saadaankin jo uutta satoa!

Nykyaikainen maatalous ja ruoantuotanto on energiassa mitattuna hyvin tehotonta. Maatalous on tullut yhä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta energiasta ja väkirehusta. Ruoan prosessointi ja jakelu vievät kolme kertaa enemmän energiaa kuin ruoan tuottaminen. Tehotuotannossa oleva maatila käyttää yhä enemmän energiaa. Tarvitaan 7 energiayksikköä fossiilienergiaa tuottamaan 1 energiayksikkö ruokaa. Monista viljelykasveista saadaan vähemmän energiaa kuin mitä kuluu niiden kasvattamiseen.” Pekka Borg, pitkän linjan ympäristöasiantuntija ja tietokirjailija

Koska tuki- ja verojärjestelmät eivät tällä hetkellä tue kestävyyttä palkitsemalla ympäristön ja ilmaston tilaa parantavista toimista ja rokottamalla haitallisista, meidän on otettava tällainen vastuu itse ja hankittava tieto, taito ja keinot ongelmien ratkaisemiseksi.

Viljelijöinä voimme opetella ja käyttää tehokkaita tekniikoita: luonnonmukaista viljelykiertoa valikoiduin satokasvein, peltometsäviljelyä ja metsäpuutarhurointia, viherlannoitusta, juuristokastelua (suoraan kasvien juurille ohjattava tippakastelu lisää satotasoja ja ennen kaikkea vähentää veden tarvetta merkittävästi).

Kuluttajina voimme suosia paikallisia ja kestäviä rakenteita, kuten maatilojen suoramyyntiä, ruokapiirejä ja kumppanuusmaataloutta!