Alkukesän töitä Siementarhalla

Sää lämpeni toukokuun lopulla kertaheitolla. Paahto kylvö- ja istutustöissä kuumeni kilpaa auringon kanssa, kun kaikki räjähti kasvuun. Tämä valtava kasvuvoima tarvitsee valon ja lämmön lisäksi vettä ja ravinteita, niitä on tarjoiltava kasvinaluille, jotka eivät ole itse valinneet kasvupaikkaansa.

Siementarha pyrkii parantamaan viljelymaan kasvukuntoa ja hiilensidontaa, sekä kehittää viljelyä suuntaan, jossa fossiilisia polttoaineita käytetään vähemmän. Suomen ruokaomavaraisuus on tiettävästi noin 80%, mutta tuotanto on täysin fossiilisten polttoaineiden varassa.

Ruoantuotannon omavaraisuuteen liittyy olennaisesti myös kylvösiemenomavaraisuus. Esimerkiksi viljan ja perunan osalta omavaraisuus on Suomessa hyvinkin korkea, mutta vihannesten siemeniä ei tuoteta käytännössä lainkaan. Siementarhan yhtenä tavoitteena on kehittää kotimaista luomuvihannesten siementuotantoa. Osoittautui kuitenkin, että kotipuutarhureille pienpakkauksissa myytävien sertifioimattomien vihannessiementen eli ns. standardisiementen valvonta on lähes yhtä tiukkaa kuin ammattiviljelijöille suursäkeissä myytävien sertifioitujen peltoviljelykasvien kylvösiementen valvonta. Ruokaviraston siementarkastusosaston vaatimusten mukainen vihannessiementuotanto ei siis tämänhetkisillä asetuksilla ole taloudellisesti kovin kannattavaa.

Toivottavasti tilanne pian korjaantuu kohtuullisemmaksi. Meille puutarhasavottalaisille Siementarha on paikallisen ruoantuotantomme peruskallio ja jatkuvasti kehittyvän tiedon ja kokemuksen pankki. Siementarhan työssä ”korkeaa laatua” tavoitellaan taloudellisesta kannattavuudesta irrallisin kriteerein, ja se on meistä arvostettavaa. Tulemme ennemmin tai myöhemmin olemaan tilanteessa, jossa tällaiset ”kestävät” laadun määritelmät ovat myös kannattavan talouden perusta -harmillista ettei se nykyisessä rahataloudessa ole mikään itsestäänselvyys. Siementarhan toiminnassa on havaittavissa ainakin seuraavaa:

  • kokemusperäinen ja tutkittu tieto kaiken parhaaksi toimivasta viljelystä
  • kestävät ja Suomen oloissa hyvin menestyvät, omaa siementä tuottavat lajikkeet
  • monipuolinen, täysipainoisen ruokavalion ja vaihtelevissakin ilmasto-oloissa sadon takaava viljelykasvivalikoima
  • rakkaudella viljellyt vihannekset (korjataan maun ollessa herkullisimmillaan)
  • avoimuus ja tiedonsiirto: halu ja kyky jakaa kaikkeen edellä mainittuun tarvittava osaaminen.
maissin istutusta

Kevään ja kesän aikana on istutettu ja kylvetty todella runsas valikoima yrttejä ja vihanneksia. Osa menestyy lähes kaikkialla, osa taas vaatii kausikasvihuoneoloja tämän erityisen suotuisan kasvuvyöhykkeemme ulkopuolella. Jotkut kasvit, kuten suhteellisen nopeasti tuleentuva linssi, kasvaisivat luultavasti jopa sujuvammin hiukan pohjoisemmassa köyhällä hiekkamaalla, kuin saaren tiukassa ja paahteisessa savessa.

Toista vuotta viljelyssä oleva riisi on tänä kesänä päässyt vesiviljelyyn: sopiva lätäkkö pysyy savimaassa hyvin, kun siihen on kaivettu syvennys riisimaata varten!

kurpitsan istutusta

Hirssi, durra, kvinoa, maissit, mansikka- ja munakoisot pärjäävät (hyvällä huolenpidolla) avomaalla siinä missä kurpitsat, kesäkurpitsat, juurekset ja pensaspavutkin.

soijapavun istutusta

Siementarhalla on myös runsas kasvivalikoima kasvihuoneviljelyssä.

Hennot taimet ovat maahan päästyään villiintyneet nopeasti reheväksi puutarhaksi, jonka suojissa viihtyvät niin hyönteiset, linnut, matelijat ja muutkin pikkuotukset. Sekä tietenkin vaihtelevista ja vakituisemmista oppijoista sekä vapaaehtoisista puutarha-apulaisista koostuva, siementarhuri Tuukan luotsaama ihmisolentojen iloinen joukko.

Osuuspuutarhan viljely 2020 toteutetaan kollektiivin voimin

Koronapandemia rajoituksineen osoitti myös Livonsaaren Osuuspuutarhan haavoittuvuuden: ukrainalainen puutarhuri Albert ei päässytkään maahan viljelyä aloittamaan, eivätkä myöskään kansainväliset vapaaehtoistyöntekijät. Vihannesviljelyä haluttiin kuitenkin jatkaa välivuoden pitämisen sijaan; siemenet oli jo hankittu ja taimikasvatus aloitettu, ja puutarhan jäsenet toivovat ruokapöytiinsä paikallisia luomuvihanneksia. Kasvukausi päätettiin toteuttaa vapaaehtoisista viljelyosuuskunnan jäsenistä koottavan kollektiivin voimin.

Taimikasvatuksesta Osuuspuutarhan kasvihuoneella on tänä vuonna vastannut puutarhurin työtä ennen Albertia hoitanut Tuukka. Tuukka työskentelee nykyään Siementarhalla puutarhakasvien luomusiementuotantoon keskittyen. Osuuspuutarhan kuviot ovat kuitenkin vuosien kokemuksella tutut ja nyt Tuukka oli valmis auttamaan ja tiivistämään yhteistyötä, jotta homma saataisiin toimimaan.

Viljelykollektiivin kokoamisesta ja organisoinnista otti vastuun Ville, joka on alusta asti toiminut yhtenä Osuuspuutarhan kantavista voimista. Ville suunnitteli alustavan aikataulun työlle, laati viljelysuunnitelman alkuperäistä aikomusta pienemmäksi rajatulle peltoalueelle (nyt noin 10 aaria) yhdessä Tuukan kanssa, ja mietti millainen vastuun- ja työnjako toimisi.

Osuuspuutarhan Jyrki otti vastuun sadon toimittamisesta saaren ulkopuolelle, sekä internetin välityksellä toimivan kirjanpidon ja kommunikoinnin käynnistämisestä. Internetissä toimii nyt jaettu laskentataulukko, johon merkataan viljelmillä tehdyt työt tuntimäärineen, satotilaukset ja saatu sato, viikoittain vaihtuvat vastuuhenkilöt työtehtävineen ja tukihenkilöineen. Kommunikointikanavina toimivat sähköpostilista ja WhatsApp. Erilaisista lähtökohdista tulevat, toisilleen osittain tuntemattomatkin viljelykollektiivilaiset tarvitsevat ajoittain sähköpostilistan viestejä konkreettisempaa tutustumista ja opastusta hommiin, jotta pystyvät kantamaan ja jakamaan vastuun toimista. Ville on tällaisten tarpeiden ilmetessä pystynyt tarjoamaan selkeää neuvontaa mm. kastelu- ja sadonkorjuuaiheisten teemapäivien muodossa. Avainhenkilöiden avulla homma rakentui sellaisiin kantimiin, että toteutamme sitä kollektiivina parhaillaan.

viljelykollektiivin tutustumispäivä

Kyseessä on nyt siis uudenlainen kokeilu Livonsaarella, mutta vastaavalla mallilla toimivia kumppanuusmaatalousviljelmiä on kyllä olemassa, mm. Jyväskylän seudulla toimiva JuurikasJKL -kollektiivi (perustettu 2013). Livonsaaren Osuuspuutarhan kollektiivissa on 22 jäsentä. Kokeilu on todella kiinnostava: kuinka saamme kaiken kylvöistä sadonkorjuuseen toimimaan itseorganisoidusti, kuinka kommunikoimme töistä ja niiden tarpeesta sujuvasti? Yhteisviljely on hauska harrastus, mutta sen tavoite on myös sato. Kollektiivi onkin ollut erittäin motivoitunut ottamaan ja jakamaan vastuun viljelytöistä! Ja yhdessä tekeminen on ollut tosi kivaa. Sekin on hienoa, miten erilaisia ihmisiä yhdistävä perustarve, ruoka, tuo kaikki yhteen ja miten voimat yhdistämällä saamme paljon aikaan.

Viljelytoimet alkoivat toukokuun alussa sipulinistutustalkoilla, paikalla oli melko suuri osa kollektiivin jäsenistä. Sipulinistutuksen lomassa päästiin vaihtamaan ajatuksia mm. viljelysuunnitelmasta ja kasvukauden kulusta. Osa oli Livonsaarella ja/tai Osuuspuutarhalla ensimmäistä kertaa, osalle viljelylohko ja Osuuspuutarhan työtkin olivat jo tuttuja. Syksyllä istutetut valkosipulit hoidettiin haraamalla rivivälit vapaaksi rikkaruohoista.

Tämän jälkeen pellolle on istutettu ja kylvetty pienempien ryhmien voimin erilaisia kaaleja, salaatteja, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, selleriä, sokerimaissia, juureksia, papuja, auringonkukkaa ja avomaankurkkua.

Osuuspuutarhalla on lisäksi Albertin perustama monivuotisten kasvien kasvimaa, jota kollektiivi on hoitanut. Siellä kasvaa erilaisia yrttejä, raparperia ja marjapensaiden taimia.

Kitkemistä on tehty yksin ja yhdessä, kastelut ovat hoituneet tarpeen mukaan kun kastelujärjestelmän käyttö on tullut kaikille tutuksi.

Talkoilla siivosimme ja järjestelimme myös ladon, joka toimii Osuuspuutarhan varastona ja pakkaamona.

Sadonkorjuuta tehdään viikoittain kauden loppuun saakka. Tämän suhteen harjoittelu on vielä käynnissä: omatoiminen satolaatikoiden tilaus ja kirjaaminen (sekä nouto), luomuvalvonnan edellyttämä satokirjanpito ja monet muut seikat ovat lähes kaikille uusia asioita, joita kaikki kuitenkin tulevat satokauden aikana itsenäisesti hoitamaan.

Miksi yhteisöllinen viljely kannattaa?

Kustannukset siemen-, taimi- ja ravinnehankinnoista, kuluvista materiaalihankinnoista (esim. työvälineet, hallaharsot), mahdollisista ostopalveluista (kuten koneellinen maanmuokkaus tai lannoitus) sekä mahdollisesta maan vuokra- tai ostohinnasta ovat jaettuina edullisemmat. Ruokasadon hinta pysyy edullisena, jos työhön ei palkata vastuuviljelijää vaan jokainen yhteisön jäsen antaa oman panoksensa ruokasadon eteen. Yhteisöviljelyyn voi osallistua vaihtelevin resurssein: viljelytyöhön voi antaa vähäisempiä tai suurempia panoksia. Se voi parhaimmillaan mahdollistaa viljelyyn osallistumisen ja lähiruoan saatavuuden silloinkin, kun päivittäinen/viikoittainen sitoutuminen tai koko kasvukauden paikallaolo ei ole mahdollista. Itsetekeminen antaa arvokasta käytännön kokemusta eri kasvilajien ja maan hoidosta sekä kaikista tuotantoon kuuluvista työvaiheista ja tehtävistä. Myös toisiltamme opimme käytännön osaamista ja yhteistyötaitoa. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja voimaannuttavaa. Perustarpeen onnistunut järjestäminen yhdessä tarkoittaa, että meillä on yhteisvoimin mahdollisuus organisoitua järjestämään elämäämme parhain päin.

Jyväskylän seudun viljelijätoverit kirjoittavat nettisivuillaan: ”Jaamme mielellämme myös vuosien varrelta saamiamme kokemuksia, joten jos perusteilla on vastaavanlainen viljely-yhteisö, ota yhteyttä ja kysy käytännön vinkkejä”: juurikasjkl@gmail.com.

Puusavottaa, puutarhasavottaa!

…ja kotioluen valmistusta

Keväästä syksyyn on yksi pitkä ja ihana työpäivä. Jatkuvasti on uutta ihmeteltävää, niin ympäröivässä luonnossa kuin sen osana elelevän ihmisen touhuissakin.

Kevään töihin kuuluu polttopuiden teko. Tuulenkaatoja korjattiin ja karsittiin talvella ja keväällä, hyvää ”metsätyökeliä” ei menneenä talvena saatu saarella lainkaan. Omiin kotitaloihin ja majoihin urakoitiin lämmikkeet seuraavan talven varalle; samoin yhteisörakennuksiin, jotta tuvat, iltanuotiot, pirtit ja saunat pysyvät kuumina kaikille lämpöä luihinsa tarvitseville.

Kun puut oltiin saatu halkipoikkipinoon, alkoi puutarhatöiden kiihkeä tiimellys koti- ja yhteisöviljelmillä. Viimevuotisia juureksia oli yhä kellarissa polttoaineeksi, kuten tämä jyhkeä ”maamakkara” -tyyppinen punajuuri. Terästettynä tietysti tuoreella nokkossadolla, kuusenkerkillä ja muilla kevään kasvuvoimaa täynnä olevilla antimilla.

Syötävän sadon lisäksi puutarhatöistä saadaan arvokasta kokemusta käyttöön ja jaettavaksi, sitä ei voi koskaan olla liikaa!

Jokainen kausi on erilainen, ja erityisesti nyt toteutettava yhteisöviljely on antoisa ja mielenkiintoinen projekti jossa oppimista ja kehittymistä tapahtuu vauhdilla. Kursseja aiheesta on luvassa ensi vuoden keväästä syksyyn.

Hommien päätteeksi maistuu raikas, saunan padassa pantu IPA-olut.

Livonsaarelaisen kotioluen valmistusta tullaan tuonnempana jakamaan myös panokurssien muodossa. Perusteilla on Saariston Savotan humalaviljelmä. Taimet ovat vielä kovin pieniä, mutta varttuvat sukkelaan rakkaudella ja hyvällä huolenpidolla. Kasvivalikoimassa on varmasatoisia pohjoisempia lajikkeita, mutta myös muutamia amerikkalaisia ”trooppisen hedelmäisiä” IPA-humalia, jotka vähintäänkin pärjäävät ja kasvavat saaren lämpimässä ilmastossa, suotuisina kesinä tuottavat satoakin!